Monikulttuurisuuden asiantuntijat oppilaitoksissa

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista monikulttuurisuuden asiantuntijat oppilaitoksissa? Monikulttuurisuuden opettaja? Joku joka on opiskellut asiaa yliopistossa tai vähintäänkin käynyt kurssit? Kuka on asiantuntija? Voinko kutsua itseäni monikulttuurisuuden asiantuntijaksi, jos olen asunut vuoden muualla kuin Suomessa? No ei kai nyt sentään, vai? 

Entä voisiko monikulttuurisuusosaamista oppilaitoksessa ajatella kokonaisuutena, johon jokainen voi tuoda jotakin omasta näkökulmastaan?

Kerron tässä esimerkin Laajasalon opistosta.

Monikulttuurisuus kuuluu Koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinnon (kaito) opetussuunnitelmaan. Jakson sisältöjä ovat mm. kulttuuritietoisuus ja perhe kulttuurin siirtäjänä sekä suvaitsevaisuus ja syrjintä. 

Jakson toteuttamisessa hyödynnettiin oppilaitoksessa olevien opiskelijoiden kulttuuritietämystä tekemällä yhteistyötä maahanmuuttajaopiskelijoiden kanssa. Kaito-opiskelijat olivat jo opiskelleet teoriaa monikulttuurisuudesta, kun järjestettiin ensimmäinen yhteinen sessio Suoma-opiskelijoiden (suomea maahanmuuttajille) kanssa. 

Ensimmäisellä yhteisellä kerralla opiskelijat tutustuivat toisiinsa ohjatusti pienryhmissä. Suoma-opiskelijat pääsivät käyttämään suomen kieltä. Kolme viikkoa suomea opiskelleet suomat olivat juuri opetelleet esittäytymään ja tekemään kysymyksiä. Tehtävällä pohjustettiin seuraavaa sessiota.

Toisessa sessiossa kaito-opiskelijat haastattelivat suoma-opiskelijoita heidän perhekäsityksistään ja koulunkäynnin kokemuksistaan lähtökulttuurissa. Kaitojen monikulttuurisuusosaaminen karttui ja suomat pääsivät käyttämään suomen kieltä autenttisessa tilanteessa sekä toimimaan oman kulttuurin asiantuntijoina. Samaan tehtävään yhdistettiin eri oppimistavoitteet ja tehtävä toteutettiin inhimillisen kohtaamisen tasolla. 

Väitän, että tässä hyödynnettiin oppilaitoksessa olevaa monikulttuurisuusosaamista tavalla, joka hyödytti kaikkia osallisia monella tavalla. 

Mitä mieltä sinä olet?

Kuvat ovat tilanteesta, jossa kaito-opiskelijat haastattelivat suoma-opiskelijoita opiston ravintolasalissa kahvikupposten äärellä.

Teksti ja kuvat: Riitta Helander

Vaikutelmia IDO-koulutuksesta

Perjantaina, 29.8.2014 Osaava Global projektin toimijat (SKY-Opisto, Seurakuntaopisto, HDO, Laajasalon opisto, Perho ja Keskuspuiston ammattiopisto) kokoontuivat HDO:n tiloissa pohtimaan kansainvälisyys- ja monikulttuurisuushaasteita IDO-koulutuksen puitteissa. Emme oikein tienneet, mitä odottaa, mutta aamupäivän anti oli hyvä ja monipuolinen. Eteemme asetettiin kaksi ongelmaa: mitä on tämä globaali osaaminen, josta puhumme ja jota haluamme kehittää, sekä mitä merkitsee kansainvälinen opintotarjotin ammatillisessa koulutuksessa, mitä se on nyt, ja mitä sen pitäisi olla. Koulutuksen vetäjänä toimi ansiokas pitkän linjan valmentaja Tarja Ahlgren.
 
 

IDO-koulutuksessa (International Development Officer) analysoimme ongelmakenttää pienryhmissä PBL (Problem Based Learning) -menetelmän avulla. Lyhyesti sanottuna PBL-työskentely on tarkasti organisoitua ja johdettua pienryhmätoimintaa. Yllättävän lyhyessä ajassa saimme aikaan kummassakin ryhmässä selkeän oppimistavoitteen etätyöskentelyä varten. Ykkösryhmässä tulimme siihen tulokseen, että ennen kun voimme ryhtyä kehittämään osaamista, meidän on kartoitettava jo olemassa olevat taidot. Kakkosryhmässä mietittiin, miten luoda pohja tai malli kv-opintotarjottimelle ja keskusteltiin esimerkeistä, joista oppilaitokset voi itselleen räätälöiden poimia sopivat.

Meillä oli myös mahdollisuus saada palautetta toiminnastamme ryhmässä tarkkailijan roolissa toimineelta jäseneltä. Tämä oli harvinaista herkkua!

Jatkamme keskusteluja verkossa omissa pienryhmissä. Koulutuksesta jäi hyvä ja odottava fiilis. Seuraava koulutuspäivä on 3.10.2014.

Keskuspuiston, SKYO:n ja Perhon edustajat työn touhussa.