keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Terveisiä Kiinasta


Matkakertomus Kiinasta

-Kansainvälisyyttä ja globaalia osaamista etsimässä


Huhtikuun lopussa 2015 teimme matkan Kiinaan kollegani Erika Panttila-Keskisen kanssa. Vaikka matkaan käytimme myös lomapäiviä, jatkuvasti fokuksessa oli kansainvälisyys ja globaali osaaminen, tutut teemat OsaavaGlobal -hankkeesta.

Halusin toteuttaa raportin ja matkakertomuksen uutta teknologiaa käyttäen ja alustaksi valikoitui Adobe Slate, jolla saa mukavasti kuvia ja tekstiä yhdistettyä.

Valinta oli sekä hyvä että haastava. Tehdessäni ensimmäistä versiota raportista, ohjelma oli käytettävissä vain iPadilla. Tyytyväisenä otin vastaan tieton, kun syksyllä kerrottiin ohjelman olevan myös pc:llä käytettävissä. Synkronointi ei kuitenkaan onnistunut ja sen seurauksena jouduin rakentamaan esitykseni uudestaan. Toivon, että tämä raportti olisi nyt luettavissa päätelaitteesta riippumatta, mutta sellaista en voi kuitenkaan luvata.

Samalla haluan jakaa muutaman vinkin Slaten käytöstä, jos joku innostuu sitä käyttämään.

1) Suunnittele ja tee tarinasta etukäteen käsikirjoitus. Se helpottaa kokonaisuuden käsittelyä, vaikka kuvien ja tekstien paikkaa voikin muokkausvaiheessa vaihdella.
2) Valitse etukäteen valokuvat, joita aiot käyttää esityksessä ja nimeä ne kuvaavalla tavalla.
3) Tallenna ne tiettyyn kansioon, jotta vältyt tietyn valokuvan etsimisestä mahdollisesti suurestakin määrästä kuvia.


Ja sitten itse asiaan. Toivottasti viihdyt matkakertomuksemme parissa. Siihen on linkitetty muutakin kansainvälisyyteen liittyvää asiaa. Matka oli antoisa ja samoin itse raportin tekeminen. Joku viisas onkin sanonut, että kokemuksesta oppii vasta, kun sitä reflektoi.

Tässä linkki tarinaamme:

https://slate.adobe.com/cp/yrIO7/

(Jos linkki ei toimi, kopioi se selaimen osoiteriville.)

Teksti: Riitta Helander



perjantai 10. huhtikuuta 2015

Monilukutaitoa ja vuorovaikutuksellista oppimista




”Mitä?! Pitääkö mun muka lukea kokonainen kirja? En lue koskaan mitään”, huudahtaa opiskelija, kun kerron äidinkielen kurssin lukuprojektista. Välillä opettajana epäröin itsekin, että onko liikaa vaatia lukemaan juuri mitään, jos se on niin hankalaa.  

Maaliskuisena aamuna istun Seurakuntaopistolla kielitietoisen pedagogiikan koulutuksessa ja kuuntelen Katriina Rapatin ajatuksia monilukutaidosta. Nyökyttelen innostuneena ja tunnen, miten minun opettamisen ja oppimisen peruskäsityksiä vahvistetaan.  Kieli on ajattelun väline, siinä ei ole mitään uutta. Mutta silti tuntuu tärkeältä oivaltaa se uudelleen ja konkreettisesti: kun opetan lukemista ja kirjoittamista, opetan ajattelemista. Minun kannattaa pitää kiinni vaatimuksistani kursseilla ja panostaa lukemiseen ja kirjoittamiseen entistä enemmän.

Minua ilahduttaa myös puhe siitä, kuinka oppiminen tapahtuu yhteisössä ja vuorovaikutuksessa. ”Kielen merkitykset ja rakenne syntyvät ja muokkautuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat sidoksissa kulttuuriseen ja sosiaaliseen kontekstiinsa,” kerrotaan koulutuksessa. Oma kaksivuotiaani on minulle hyvä arjen esimerkki tästä. Kun Helsingissä syntynyt ja kasvanut lapsi pyytää ”maitua”, ymmärrän sen kirkkaasti: kielen avulla saa itsensä ymmärretyksi mutta kieleen kietoutuu paljon muutakin tärkeää, yhteisöllistä tietoa, kuten tässä lapseni pohjanmaalaiset juuret. Opiskelijani – tulevat lähihoitajat, lastenohjaajat ja nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajat­ – ovat aina osa jotakin yhteisöä ja kulttuuria, ja kielitietoisella opetuksella voin vahvistaa heidän kykyään osallistua ja toimia aktiivisesti omissa ympäristöissään.    

Katriina Rapatti esittelee tekstilajitietoista kirjoittamisen ohjaamista, erityisesti Learning to Learn -menetelmää. Myös tässä minua koukuttaa erityisesti vuorovaikutuksellisen ohjaamisen painottaminen. Opettajana voin aivan kuin luoda rakennustelineitä opiskelijalle ja auttaa häntä kirjoittamisen eri vaiheissa. Tavoitteita ei myöskään kannata laskea liian matalalle, vaan miettiä erilaisia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Yksi menetelmän konkreettinen keino on se, että tehdään näkymätön tekeminen näkyväksi. Ajattelen sen tarkoittavan vaikkapa sitä, että hyvä teksti tai taitava tekeminen ei synny itsestään, yhdellä harppauksella. Opettajana voin auttaa opiskelijaa löytämään ne asteittaiset taidot ja tiedot, joilla hyvään lopputulokseen pääsee.

Minä kuuntelen koulutusta äidinkielen opettajana, mutta ilman muuta kielitietoisuus on kaikkien oppiaineiden asia. Jotta opiskelijamme olisivat tulevaisuudessa alansa ammattilaisia, on heidän oltava sisällä oman alansa kielessä; sen kautta ymmärrys ja osaaminen vahvistuvat. Koulutuksessa ajatus tiivistetään näin: ”Kaikkien opettajien tehtävänä on edistää oppilaan kielen kehittymistä arkikielestä kohti eri tiedonalojen kieltä.” Voisiko kielitietoinen näkökulma auttaa meitä kouluttamaan entistä osaavampia ammattilaisia?

Anne Eskola, äidinkielen lehtori

Kielitietoinen opetus -koulutuspäivä järjestettiin Seurakuntaopistolla Järvenpäässä, 19.3.2015. Koulutuksen osallistujamäärä oli 25.  Luentoa oli mahdollisuus seurata myös Lyncin välityksellä, tallenne koulutuksesta sijaitsee osoitteessa https://dreambroker.com/channel/ti82y2b7/4nnz7416



Kielitietoisen opetuksen koulutuksessa perehdytään genre-pedagogiikkaan eli tekstilajipohjaiseen opetukseen. Sitä on kehitetty Australiassa 1980-luvulta lähtien, ja sen vaikutusvaltaisin muoto on nimeltään Reading to Learn. Reading to Learn -ohjelma sisältää systemaattiset opetusstrategiat, joiden avulla lukemisen ja kirjoittamisen taitoja voidaan opettaa kaikkien aineiden opetuksessa. Reading to Learn -opetusstrategiat on luotu sellaisiksi, että ne tukevat jokaisen oppijan oppimisprosessia ja takaavat ryhmän jokaiselle oppijalle pääsyn niin opiskeltaviin teksteihin kuin opittaviin tietoihin ja taitoihinkin.



Kouluttajana toimi FM Katriina Rapatti. Hän työskentelee äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina ja S2-opettajana Hakunilan koulussa Vantaalla. Hän tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistoon historian opetuksen tekstilajeista.